Perinteisesti verhoiltu K-tuoli

Huhtikuussa -22 aloitettiin perinteisen verhoilun opiskelu. Päästiin ihan todella tositoimiin, sillä aloittelijalle tuo työ oli varsin haastava. Se oli siis suoraan syvään päätyyn. Tässä suoraviivainen työseloste keskeisten kuvien kera.

Tästä lähdettiin, Aurinkolan vintillä on taloon muutostamme lähtien (20 vuotta) odotellut tämä varsin surkea ja käyttökelvoton tuoli. Jostain syystä en ole sitä halunnut heittää pois, olihan se osa talomme historiaa ja nyt ymmärrän miksi. Tuoli tiesi paremmin – tulisin sen joskus korjaamaan ja se hetki oli nyt.

Tuolin purku oli mielenkiintoinen ensimmäinen työvaihe. Vähän kuin avaisi lahjapakettia, jännittävää nähdä, mitä vähintään 70-80 vuotta sitten valmistettu tuoli piti sisällään. No, jouset löytyi pohjalta ja selkänojasta yhdet rillit. Muutoin meriheinää, flokkia ja lumppua. Runko vaati hieman suoristamista ja vahvistamista. Ja tosiaan toinen käsinoja oli kokonaan poikki. Siinä kohdassa tarvitsin osaavan puusepän apuja ja sellainen löytyikin omalta kylältä.

Istuimen kunnostus alkoi uusien pohjalankojen asennuksella. Pohjaristikon päälle aseteltiin pohjakangas, johon metalliset joustinrenkaat kiinnitetään. Jousien varsinainen sidonta tapahtuu sidontalangalla, jolla joustimet saadaan oikeaan kireyteen ja oikeaan asentoon asentolankojen sekä tukisidontojen avulla.

Seuraavaksi joustinkangas, jonka päälle rakennetaan grundi eli yhtenäinen pohja pintapehmusteelle. Perustus tehtiin meriheinästä ja sitä saikin asetella useita kiloja!

Tämän päälle perustuskankaaksi harva säkkikangas ja tähän läpiveto-ompelu, jolla kiristetään täyteaine paikoilleen sopivaan kireyteen.

Reunojen täyttö lastuvillalla ja tässä vaiheessa jatkuvasti istuimen muodon tarkkailua, jotta tuolin muoto pysyy etu- ja sivusarjojen mukaisena.

Tätä sarjojen muodon mukailemista jatkettiin kanttiompeleita tehdessä. Tein istuimeen kolme kerrosta kanttiompeleita. Työvaihe oli vaativa, reuna piti saada pysymään muodossaan.

Epätasaisuudet tasoitetaan vielä pintatäytteellä, tässä vaiheessa voidaan vielä vahvistaa istuimen oikeaa pintamuotoa. Liinaus sitoo vanut paikoilleen ja tässä vaiheessa päästään varmistumaan että pinta on tasainen ja istuimen muoto oikea.

Päällystämiseen olin valinnut Laura Ashleyn kauniin puuvillakankaan. Leikkuusuunnitelma ja kankaan leikkaaminen oli mielenkiintoinen työvaihe. Istuimen päällystäminen, etuselän ja takaselän verhoilu ja kuvioiden kohdistaminen kuului tähän työvaiheeseen. Etuselkään tuli kaksi nappia ja istuimen reunaan viimeistelynä kaunis koristenauha. Namuhan siitä sitten tulikin!

Tässä linkki mielenkiintoiseen artikkeliin k-tuolista ja sen historiasta, mm. siihen, mistä nimi k-tuoli tulee?