Virastotuolit goes Gullichsen

Nämä virastotuolit tarvitsivat todellakin total makeoverin – ja semmoisen ne saivatkin.

Kulahtanut ja rikkinäinen keinonahka kellastuneen, rikkinäisen ja likaisen lakkapinnan kanssa ei ollut mikään varsinaisen raikas tuulahdus menneisyydestä. Ja olinko haistavinani edelleen yhden tuolin kohdalla vahvan itäsaksalaisen partaveden tuoksun?Kaikki siis purkuun!

Istuimessa oli ohuena pehmusteena ainoastaan flokkivanua, selkänojassa puukuitua ja flokkia. Nämä pehmusteet korvattiin vaahtomuovilla ja vanulla. Puuosat eli kaarevat käsinojat ja jalat irroitin ja poistin niistä lakkakerrokset ensin siklillä ja sitten koneella ja käsin hioen. Uuden lakkapinnan tein ruiskun avulla. Kaunis vaalea puupinta pääsi oikeuksiinsa! Paikoin puuosat olivat niin kovia kokeneet, ettei hiominen kaikkea kolhua ja tummuutta poistanut, mutta eihän vanhan korjaaminen sitä tarkoitakaan, että huonekalun kuuluisi näyttää uudelta.

Kangasvalinta näihin tuoleihin oli kaikessa graafisuudessaan täydellinen Johanna Gullichsenin suunnittelema Tithonus. Toinen juttu olikin sitten kohdistaa kappaleet kohdilleen kaarevaan muotoon. Mutta siihen se alkoi asettumaan.

Lopputyö olikin sitten kohdistamista kiinnittämistä ja ompelua. Kolmas onnistui sitten parhaiten, kun kahden ensimmäisen kohdalla piti harjoitella. Kudottu puuvillakangas oli hankala saada käsinojien etupuolella leikattua siten, ettei leikannut liikaa ja kangas purkautuu. Jos leikkaisi liian vähän, jäisi kangas rumasti poimulle.

Tuoleista tuli todella tyylikkäät, harmi kun en huomannut ottaa ryhmäkuvaa.